Переведите с финского

Helsingin olympialaisten avajaiset järjestettiin 19. heinäkuuta. Vaikka sää oli sateinen ja kolea eikä Olympiastadionilla ollut katosta kuin pääkatsomon päällä, stadion oli täynnä - 70 435 ihmistä seurasi avajaisia paikan päällä.[30] Avajaismarssilla oli ennätykselliset 5 469 henkilöä 67 maasta. Marssin jälkeen maat järjestäytyivät keskusnurmelle, ja järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Erik von Frenckell lausui tervetuliaissanat suomeksi, ruotsiksi, ranskaksi ja englanniksi. Presidentti Juho Kusti Paasikivi piti tervetuliaistoivotusten jälkeen avajaispuheen, joka oli olympiahistorian lyhin. Puhetta seurasi olympialipun nostaminen salkoon ja Aarre Merikannon jo vuoden 1940 kisoihin säveltämä[21] olympiafanfaari. Olympiatulen sytyttivät juoksijasankarit Paavo Nurmi (stadionille) ja Hannes Kolehmainen (stadionin torniin). Kun Paavo Nurmen ilmoitettiin saapuvan stadionille, osallistujamaiden urheilijat poikkesivat muodostelmasta nähdäkseen legendan paremmin. Vain Neuvostoliiton ja Suomen rivit pysyivät ruodussa. Olympiatulen sytyttämisen jälkeen arkkipiispa Ilmari Salomiehen oli määrä lausua kisarukous, mutta puhujakorokkeelle nousi "kisojen valkeaksi enkeliksi" nimetty saksalainen Barbara Rotbraut-Pleyer, joka oli hypännyt katsomosta radalle ja suoraan puhujanpaikalle. Järjestäjät poistivat nopeasti Pleyerin, joka ehti sanoa mikrofoniin vain muutaman sanan. Pleyerin tarkoituksena oli julistaa rauhansanomaa. Urheilijoiden puolesta olympiavalan vannoi viidensissä olympialaisissaan kilpaillut mestarivoimistelija 44-vuotias Heikki Savolainen.[33]