помогите перевести текст,только не googl trans.(финский язык)

Edellisen postauksen kommentteihin en lähde sen kummemmin vastailemaan, mutta… Rakastan pientä tytärtäni eniten maailmassa ja voin kertoa, että minulla on kamala ikävä häntä! Enkä uskokaan, että sitä olisi kukaan epäillytkään. En ole lukenut yhtään ainutta kasvatusopasta, enkä aiokaan lukea, sillä kasvatan lastani niin hyvin kuin pystyn ja ennenkaikkea sydämellä. Enkä kadu sitä ratkaisua, että hän on siellä mummulassa tämän viikon. Mummu kyynelehtii joka kerta, kun joutuu eroamaan Rebekasta, hän ajattelee Rebekkaa joka toinen minuutti, ajatelkaapa, kuinka ikävä hänellä on koko ajan… Samoin papalla, enolla, tädillä ja sedälläkin. Minusta on valtava rikkaus, että lapseni saa olla maailman parhaassa kodissa rakkaiden ihmisten keskellä, hän tuntee varmasti olonsa turvalliseksi. Tällä viikolla olen päässyt mukaan tekemään ainutlaatuista juttua työrintamalla, Miika on aloittanut uudessa työssä ja ennen kaikkea me ollaan levätty ja hoidettu parisuhdetamme, että jaksettaisiin olla entistäkin paremmat isä ja äiti lapsellemme. Toivon, että ette mene henkilökohtaisuuksiin, ettekä tuomitse kasvatustapojani tai kysenalaista äitiyttäni. Kiitos informaatiosta, mutta kaikella kunniotuksella teitä kohtaan, se riittää nyt tältä osa-alueelta.

Jees ja sitten lähdetäänkin fiilistelemään vähän kevyempiä asioita, kuten vaikka uutta koruani, mitäs siitä sanotte? Me vietettiin tuossa hiljattain vuosipäivää Miikan kanssa ja sain häneltä lahjaksi söpön korun, jonka tarkkasilmäisimmät ovatkin saattaneet bongata jo aiemmista postauksista…